Raskaana ollessani puhuin miehelleni, että synnytyksen jälkeen haluan saada kroppani takaisin kuosiin, jossa se oli joskus ennen esikoista. Kohdallani ei ole kyse mistään valtavasta ylipainosta, lähinnä omaan silmään osuvasta ylijäämästä. Synnytin kuopukseni maaliskuun lopulla. Kuukaudessa 13 raskauskilosta on tälläkin kertaa lähtenyt 10 karkkia syömällä. Imetys on tehokasta.

Noiden 3 jäljellä olevan kilon lisäksi on n. 3-5 muuta kiloa, joista haaveilen pääseväni eroon. Niiden kilojen kukistamiseksi minun pitäisi todellakin saada itseäni niskasta kiinni. Rakastan suklaata. Karkkia. Pizzaa. Minulla on tapa napostella pitkin päivää ja illalla en osaa katsoa telkkua syömättä jotain. Kuulostaa tosi pahalle, mutta mittani ennen raskautta ei kuitenkaan olleet vielä ihan järkyttävät; 55 kiloa 159 senttiä kohden. Tosi asia vaan on, että siitä se kasvaa jos muutosta ei tapahdu!

Kukapa ei haaveile litteämmästä mahasta ja vartalosta, jonka yllä kaikki vaatteet näyttävät hyvälle. Minäkin haaveilen. Eikä matkakaan olisi niin mahdoton. Kuitenkin hukkaan motivaation niin helposti! Saatan tsempata muutaman viikon ruokapäiväkirjan kanssa ja sitten tulee joku juhla, enkä saa kiinni enää arjesta vaan napostelu jää päälle. Nyt imetyksen takia minulla on nälkä koko ajan ja väsymys aiheuttaa makean himoa tuplasti enemmän. Olisipa joku valvoja, joka seuraisi joka suupalaani ja askeltani! Ja toisaalta - jos tippuu 10 kiloa kuukaudessa suklaata syömällä, niin on tosi helppo vaan jatkaa syömistä ja katsella vaa'an viisarin laskeutumista... työntäen samalla jonnekin taka-alalle tieto siitä, ettei imetys jatku loputtomiin.

Lenkkeilen. Käyn vaunulenkeillä joko pelkän vauvan tai vauvan ja seisontalaudalla seisovan esikoisen kanssa. Vatsalihaksia enkä juoksuaskeleita saa treeneta puoleen vuoteen. Liikunnan lisäksi tarvittaisi siis sitä ruokapuolenkin remonttia. Jotenkin itseni tuntien tuntuu, että minulla pitäisi olla aika selkeät sävelet. Olen miettinyt hiilaritonta dieettiä, totaalista sokereiden karsimista, sen koukun katkaisemista. Juuston kieltäminen siirtäisi pizzankin kiellettyjen listalle. Haluaisin kuitenkin säilyttää yhden herkkupäivän viikossa, en halua viedä kaikkea iloa elämästä ;-). Siinä on sitten taas se ongelma: Se herkuttelun päälle jääminen! Miten sen karkkipäivän saisi pidettyä vain siinä yhdessä... Huokaus.

Ja sitten se kysymys numero 1: Minkä verran minun kannattaa säädellä syömisiäni imetyksen aikana? En missään nimessä tahdon tehdä sen kustannuksella mitään, se on niin kallis lahja onnistuessaan! 

Näitä pohtiessa... jotain pitäisi varmaan käytäntöönkin ruveta siirtämään.

Mutta mitä?